Ahvenanmaan luonto

Tuhansittain saaria, karuja rantoja, silokallioita, vehreitä lehtoja ja tuulen tuivertamia käkkärämäntyjä. Ahvenanmaan luontoon mahtuu useita kiehtovia luontotyyppejä. Meren ja rannikon läheisyyden huomaa helposti – missä sitten saarella liikkuukaan.

Maakunnan pääsaarella luonto vaihtelee havumetsistä ja niiden suurista lehtipuukasvustoista viljeltyihin peltoalueisiin ja laidunhakoihin sekä lehtoihin, joista Ahvenanmaa on tunnettu. Ahvenanmaalla on leudohko ilmasto ympäröivän meren ansiosta ja hedelmällinen maaperä luo suotuisat edellytykset rikkaalle kasvi- ja lintumaailmalle.

Punaista graniittia

Ahvenanmaalaiselle peruskalliolle on tyypillistä punainen graniitti, johon törmää lähes kaikkialla maakunnassa, varsinkin rannikolla ja saarilla. Punaista graniittia käytetään myös teidenrakennukseen ja sen vuoksi sekä kiemurtelevat soratiet että asvaltoidut päätiet ovat väriltään punertavat.

Maaseutu

Ahvenanmaan luonto on ehkä parhaimmillaan keväällä ja alkukesällä, jolloin lehdesniityt puhkeavat upeaan kukkaloistoon. Lehdestniitty on kuin puiden ja avoimien niittyaukeiden mosaiikki. Huhti-toukokuussa sini- ja valkovuokot, mukulaleinikit, kiurunkannukset, maakuntakukka kevätesikko ja useat kämmekkälajikkeet ovat parhaimmassa kukassa. Niitä seuraavat kirkkaanväriset juhannuskukat, kuten verikurjenpolvet, leinikit ja ojakellukat. Hienoista lehtomaisemista voi nauttia esimerkiksi Tullarns Ängin luonnonsuojelualueella Maarianhaminassa, Höckbölessä Getassa ja Ramsholmenissa Jomalassa.

Laiduntava karja on luonut Ahvenanmaan saaristolle ominaisia luontoalueita. Saarilla on usein kuivempaa ja niillä viihtyvät esimerkiksi kataja, sinikellot, kissankäpälät, puna-apilat ja mäkineilikat. Tällaiseen luontotyyppiin voi tutustua esimerkiksi Herrön luonnosuojelualueella Lemlandissa tai Borgboda muinaismuistoalueella Sundissa.

Saaristo

Saaristossa ja rannikoilla on usein harvakseltaan havumetsää ja käkkärämännyt matelevat kallioilla tuulen piinaamina. Mitä lähemmäksi avomerta liikut, sitä vaatimattomammaksi kasvillisuus muuttuu, kunnes vastaan tulevat ulkosaariston karut, alastomat kallioluodot. Karuimmillakin luodoilla kasvaa kuitenkin yleensä joitakin yrttikasvien sukuisia kasveja. Ikimuistoisimpiin kesämuistoihin kuuluu se, kun saa istua auringon lämmittämällä kalliolla auringon ja tuulen helliessä kasvoja, ja tuntea rakkolevän ja meren tyrskyjen tuoksut ja antaa katseen levätä kaukana horisontissa.