Birgitta ja Ralph Ström ovat käyneet säännöllisesti Kobba Klintarin kallioluodoilla aina siitä asti kun he tapasivat toisensa 1980-luvun alussa. Tuolloin luodot olivat yksityisomistuksessa. He viettivät siellä usein aikaa ja huolehtivat tarvittaessa rakennuksista, kuin kotitontut konsanaan. Ajan mittaan luodoista tuli heidän oma mansikkapaikkansa.

10 minuuttia Maarianhaminasta

– Kobba Klintar on niin lähellä Maarianhaminaa. Matka sinne kestää vain 10 minuuttia, ja toisella puolella avautuu avomeri. Siinä kaikessa on jotakin salaperäistä. Parhaimpia hetkiä Kobba Klintarilla on aamukuudelta, kun meri on peilityyni. Silloin voin uida saaren ympäri ja sen jälkeen istahtaa ihailemaan peilikirkasta merta.

Kobban kahvila avaa ovensa jo juhannusaattona, ja juhannuspäivänä saarella on tanssit. Kesäkuukausina tarjolla on kahvia, pullaa, voileipiä, olutta ja viiniä keskiviikosta sunnuntaihin. Paikka on lisäksi auki aina, kun lippu on nostettuna salkoon.

– Kahvilan pitäminen on vapaaehtoistyötä. Alkuaikoina vesi ja muut tarvikkeet kannettiin veneeltä ylös talolle kallion rinnettä pitkin. Meillä ei ollut käytettävissä kottikärryjä eikä muitakaan välineitä. Myöhemmin kaikki helpottui huomattavasti, kun alueelle rakennettiin teitä ja sinne vedettiin sähköt.

Ahvenanmaan vapaudenpatsas

Ahvenanmaalaiset ovat varsin ylpeitä Kobba Klintarista ja esittelevät sitä mielellään ystävilleen ja tuttavilleen, varsinkin jos suvussa on merimiehiä.

– Tämä on merimiehille tavallaan ahvenanmaalainen vapaudenpatsas. Aikoinaan he itkivät saapuessaan kotiin jopa vuodenkin pituisilta matkoiltaan, ja he itkivät taas nähdessään luotojen jäävän taakse ja häviävän näkyvistä. Monet vanhat merikarhut ovat istuneet täällä tarinoimassa kyynelten vieriessä poskia pitkin. Lähtiessään aikoinaan merille he eivät voineet mitenkään aavistaa istuvansa tulevaisuudessa Kobba Klintarilla viinilasillisen äärellä.

Luotsiaseman valtava sumusireeni näyttää kolmikerroksisen talon kokoiselta trumpetilta. Vanha kuulamoottori pumppaa siihen painetta ja toimii vieläkin. Moottori käynnistetään kesäkuukausina tavallisesti kerran päivässä, usein klo 13, jolloin saarella on eniten ihmisiä. Meteli on korviasärkevä.

– Kun Ahvenanmaalla oli viimeksi Tall Ship Race -tapahtuma, näimme seitsemältä aamulla suuren purjealuksen. Se oli tanskalainen laiva. Sanoin miehelleni, että hän käynnistäisi sumusireenin. Merimiehet tuskin olivat siitä kovinkaan iloissaan, koska kaikki ajettiin kannelle tekemään kunniaa laivan lipuessa luodon ohi. Mutta meille täällä oleville se oli unohtumaton kokemus.

Konehuoneessa seisoo mieshahmo öljykannu kädessään kumartuneena moottorin ylle. Sen on tehnyt taiteilija Juha Pykäläinen ja se esittää ”Rallea” voitelemassa moottoria. Ihmiset hätkähtävät katsoessaan ikkunan läpi konehuoneeseen: kun kone on käynnissä, ukko liikkuu.

– Autoin erästä vanhempaa naista jyrkissä portaissa. Hän oli hyvin kiinnostunut kaikesta, koska hänen miehensä oli työskennellyt merillä. Jutellessani naisen kanssa hänen ystävättärensä meni käymään konehuoneessa, jossa ukko seisoo. Ystävätär kuului juttelevan ukolle vuolaasti, mutta hän oli ilmeisesti huononäköinen. Palattuaan luoksemme ystävätär totesi tuohtuneena: ”Olipa pahuksen äkäinen ukko, kun ei pukahtanut sanaakaan.”

Tunnusmajakka eli pooki

Muutamia vuosia sitten Kobba Klintarille rakennettiin entisen tunnusmajakan eli pookin tilalle uusi pyramidin näköinen pooki. Vuosilta 1862–1863 oleva alkuperäinen merimerkki purettiin 1950-luvulla. Uusi pooki seisoo samalla paikalla, samalla tavoin valkoiseksi maalattuna, ja se on yhtä iso kuin alkuperäinen pooki. Se on itse asiassa niin suuri, että olemme voineet käyttää sitä konferenssitiloina. Siihen asennettiin jopa merelle avautuva näköalaikkuna. Rakennukseen voidaan järjestää 60 istumapaikkaa, ja sinne mahtuu myös 140 hengen seurue ilman istumapaikkoja. Merensuuntainen ikkuna tarjoaa sisältä vaikuttavan näköalan laivojen lipuessa saaren ohi.

Pookin voi vuokrata mm. työkokouksia, kastetilaisuuksia, jumalanpalveluksia, häitä ja konsertteja varten. Viime kesänä siellä sai esimerkiksi kuunnella kamarimusiikkia. 

– Jotkut yritykset ovat heti kokouksensa päätyttyä varanneet tilat myös seuraavaksi vuodeksi.

Kobba Klintarilla kävijät ovat usein kiinnostuneita luotsien elämästä. He kyselevät, millaiset olot luotseilla ja merimiehillä oli ennen vanhaan. On vaikea kuvitella Kobba Klintaria säiden armoilla syksyisin ja talvisin, kun meri näyttää pelottavan voimansa – tämä sama meri, joka kesällä liplattelee niin mukavasti laituria vasten.

– En koskaan unohda vanhaa naista, joka kertoi olleensa täällä 1933 vastaanottamassa poikia, jotka pelastuivat kolmimastoisen Plus-purjealuksen haaksirikosta. Hänen miehensä oli silloin luotsina Kobba Klintarilla ja hän itse oli lähellä sijaitsevalla Korsön saarella. Sinä luciayönä Plus-laivan miehistöstä kuoli 12 henkeä vain muutama merimaili kotoa ja sata metriä Korsön saaresta merellä vietettyjen 13 kuukauden jälkeen. Vain neljä jäi henkiin. Hänen eläytyvä tapansa kertoa jäi mieleen ja tuntui todella riipaisevalta. Kertoessaan hän sekä itki että nauroi vuoron perään, koska hänestä oli niin hienoa, että ainakin pojat selviytyivät haaksirikosta.

Veneretkiä Kobba Klintarille

Kobba Klintarille järjestetään opastettuja veneretkiä kesällä (noin juhannuksesta elokuun puoliväliin) tiistaisin-sunnuntaisin. Kippari Westbergin Fiskelyckan-vene lähtee Korrvikin kalasatamasta, Maarianhaminasta. Katso lisätietoja ja veneretken aikataulu. Saarelle pääsee myös muina aikoina sopimuksen mukaan. Lue lisää veneretkistä ja taksiveneistä.

Jos tutustut Ahvenanmaan saaristoon omalla veneellä, sinun kannattaa ehdottomasti astua maihin Kobba Klintarilla. Seuraa linjatauluja ja ankkuroi Kobba Klintarin satamaan.

Kertoja: Birgitta Ström, Kobba Klintars Vänner -yhdistys.