Seisomme Maarianhaminan Itäsataman Merikorttelissa, joka on juuri oikea paikka, jos haluamme oppia jotain Ahvenanmaan entisaikojen merenkulusta. Täällä pyritään vaalimaan purjeveneitä – tai pikemminkin niiden rakentamis- ja ylläpitotaitoja sekä purjehtimista.

Purjeveneet ovat merkinneet paljon Ahvenanmaan hyvinvoinnille, ja muutamien tulisielujen mielestä se ei saanut jäädä unohduksiin. Siitä sai alkunsa Merikortteli, joka rakennettiin vähitellen Maarianhaminan itäsatamaan.

– Merikorttelin todellinen helmi on kaljaasi Albanus, jonka omistaja Skeppsföreningen Albanus -yhdistys vastaa myös toiminnasta. Voidaankin sanoa, että Merikortteli syntyi Albanuksen ympärille, toteaa Skeppsföreningen Albanus -yhdistyksen toiminnanjohtaja Kristian Öberg. Nyt halutaan välittää purjehdukseen, aluksiin ja kaikkeen merelliseen liittyvää tietoa uusille sukupolville. Yhdistyksen nuorisotoiminta antaa prentiksille mahdollisuuden purjehtia Albanuksella kohtuuhintaan, koska he maksavat vain ruoasta. Prentis tulee englannin apprentice-sanasta ja tarkoittaa oppipoikaa. Siten mukaan saadaan myös uusia sukupolvia, jolloin yhdistys voi jatkaa toimintaansa. Albanuksen päällikkö itsekin aloitti prentiksenä 12-vuotiaana, ja hän on nähnyt uramahdollisuudet. Hän on tähän mennessä toiminut Albanuksen kipparina kolme vuotta, ja hän on jo matkalla kohti uusia haasteita jollakin toisella laivalla Välimerellä.

— Albanus toimii siis eräänlaisena koulualuksena?

— Jos vertaamme Albanuksen toimintaa muiden purjealusten toimintaan eri puolilla maailmaa, Albanus on melko ainutlaatuinen, Kristian sanoo. Erikoisuutena on tämä kaupallisuuden ja nuorisotoiminnan yhdistelmä. Pyrimme toimimaan eräänlaisena Robin Hoodina: otamme rikkailta ja annamme köyhille. Ylijäämä käytetään kasvattavaan toimintaan. Purjehdusta on aina ollut vaikea saada kannattavaksi, mutta olemme onnistuneet kattamaan sillä toimintakulumme. Albanus on siinäkin mielessä ainutlaatuinen.

Albanus on purjehtinut 25 kautta. Suunnittelu ja rakentaminen alkoi 1986. Kuorma-autot ajoivat tänne puutavaraa laivanrakennusta varten ja purkivat lastin suoraan nurmikolle. Sitten kaikki sujuikin yllättävän nopeasti, ja alus laskettiin vesille 1988. Tilaisuus veti 5 000 henkeä ja oli Ahvenanmaan suurimpia väenkokouksia. Sen jälkeen toiminta on jatkunut omalla painollaan. Konsepti osui oikeaan jo alusta pitäen, ja se on suurin piirtein yhä sama kuin silloin.

— Mutta onko nyt muutosten aika?

— Kyllä, Albanus rakennettiin perinteisen mallin mukaan. Laivat rakennettiin kestämään 10–20 vuotta, ja nyt purjehdusvuosia on jo 25. Albanuksen ylläpito nykyisellä tavalla ei ole taloudellisesti kannattavaa ajan mittaan. Olemme sen vuoksi laivayhdistyksessämme päättäneet rakentaa uuden purjealuksen. Uusi alus on alkuperäismallinsa mukaisesti nimeltään Emelia, ja se muistuttaa suuresti Albanusta. Erona on vain aluksen sovittaminen Liikenteen turvallisuusviraston uusiin vaatimuksiin. Laivanrunko rakennetaan eri tavoin: kannen alla ruuma on jaettu toisin, koska joidenkin osastojen on mm. oltava vedenpitäviä. Siksi laivasta tulee kolme metriä pidempi, ja myös sen syväys on hieman suurempi.

— Onko Emelian ja Albanuksen ero lähinnä koossa?

— Emelian rakentamisessa myös ympäristökestävyys on avainsana eikä silloin tavallinen diesel käy polttoaineeksi. Purjelaivan lämmitysenergia saadaankin ehkä enimmäkseen maalla tuotetusta tuulivoimasta. Kuljetusvoima saadaan suurista akuista.

— Perinteisen tekniikan ja huipputekniikan yhdistelmä?

— Suurin haaste on arvioida, miten tekniikka kehittyy esimerkiksi kahdeksassa vuodessa. Olemme keskustelleet siitä, millä tavoin tulevaan tekniikkaan voidaan varautua tilojen suunnittelussa. Luultavasti tekniikka asennetaan laivaan vasta kahden viimeisen rakennusvuoden aikana. Arvioimme tällä hetkellä, että laivassa on 26 hyttiä vieraita varten, mutta luovumme ehkä joistakin hyteistä tehdäksemme tilaa tulevaisuuden tekniikalle. Tavoitteenamme on tehdä myös huollosta mahdollisimman helppoa. Albanus vaatii paljon huoltoa, ja sitä on nyt vähennettävä Emeliassa.

Se saa kestää niin pitkään kuin se kestää.

— Miten kauan niin suuren aluksen rakentaminen kestää?

— Rakentaminen on purjelaivojen onnellisinta aikaa, eikä meillä ei ole mitään syytä kiirehtiä sitä. Rakentamisen on oltava julkista toimintaa, ja tästä tulee matkailuun liittyvä hanke ja matkailukohde. Sen vuoksi on tärkeää, että rakentaminen kestää pitkään. Emelia lasketaan vesille nykyisen suunnitelman mukaan vuonna 2023–24.

— Vähän niin kuin slow beer, josta ahvenanmaalainen panimo Stallhagen puhuu? Se saa kestää niin pitkään kuin se kestää.

— Kyllä, suurin piirtein juuri niin. Meidän on ajateltava harjoittelija- ja oppisopimustoimintaa, joka vie perinteitä eteenpäin. Kyse on myös rahoituksesta. Tavoitteena on velaton alus vesille laskettaessa.

Voisimme tietenkin rakentaa laivan kahdessa vuodessa, mutta silloin menetämme mahdollisuudet viedä perinteitä ja tietoa eteenpäin oikealla tavalla. Toivommekin hyvin avointa ja näkyvää rakennushanketta. Uskomme, että rakentaminen tuo uutta elämää koko Merikortteliin. Rakennushalli on jo valmiina odottamassa, ja sinne voi mennä katsomaan työn edistymistä. Rakennustyömaan ympärille järjestetään monenlaista aluksen rakentamiseen liittyvää pienimuotoista toimintaa. Toivomme suuremman kävijämäärän tuovan tänne SALT-käsityöläistalon kaltaisia yrityksiä.

Merikorttelista voi tulla paikka, jonne ihmiset tulevat mielellään vain nauttimaan olostaan. Sitä minäkin odotan.